Sydämen toukokuu

Kun annan luvan, 

 niin silloin paistaa 

 sydämeen aurinko,

Kun surujen 

 suurten jälkeen 

 uutta kasvaa jo,

Kun uskallan 

 hetkessä elää, 

 kun hymyyn 

 uskaltaa suu,

En tavoita 

 mennyttä enää.

Se on sydämen 

 toukokuu.

-Minttumaria Ukkonen

Tämä ja muut runokortit löytyvät Minttumaan nettikaupasta.

Eräänä päivänä minä kompastuin

Eräänä päivänä 

minä kompastuin -

omaan mahdottomuuteeni.

Ja kurkistellessani sitten 

saniaisten takaa

pilkahtelevaa aurinkoa,

löysin jotakin 

mitä en ollut etsinyt;

rohkeuden kasvaa pienemmäksi

uskalluksen olla taas lapsi.

Sinä päivänä polun mutkat 

muuttuivat seikkailuiksi,

yön pimeys 

askelmaksi aamuun.

-Minttumaria Ukkonen 

  

Katso mikä tyttö!

Roskisrunoilua Minttumaan tyyliin :)

Muista osallistua (*KLIK*) sinäkin, runolla tai ilman! 

Teksti näkyy kuvassa vähän epäselvästi, 

joten tässä vielä kirjoitettuna:

***

Älä ole niin pahoillasi

jos en ehkä ollutkaan niin kuin olisit toivonut.

Että olisin

hyvä     kaunis    tavallinen     tyyntynyt tasaiseksi 

-Mutta minä olin mielessäni kesän lapsi

Sellainen herkkä paljasjalkainen tyttö

jonka sydän ajatteli joutomaata,

huomasi aina keijukaisten metsät

ne pienet elämän onnen hetket

ja taivaan enkelit.

katso  - mikä tyttö,

Kyyneleet

kukat

multa

ja tomua

tarttui huolettomasti 

tuulen mukana tukkaansa 

kasvoillaan aina haaveet ja riemu

***

Ja tämäkin teksti on siis tehty roskisrunoiluhaasteen ohjeiden mukaisesti, leikelty irrallisia sanoja vanhoista kirjoista ja yhdistelty uudelleen runoksi. 

Muutama roskisrunotaulu on mukanani ensi viikonloppuna Isokyrössä 1700-luvun markkinoilla. Minttumaalla on tapahtumassa puolikas myyntikoju, toisella puolella kojua on ihanan värikäs Nunnun.

Odotan tapahtumaa innolla, ja uskon että se on kokemisen arvoinen juttu, vaikka historia kirjoista luettuna ei ollutkaan kouluaikoihin vahvin alani. Innostuin tästä elävän historian palasesta jopa niin, että ilmoittauduin itse vapaaehtoiseksi mukaan Napuen taistelun ennallistamisnäytökseen lauantaina. Täällä onkin tällä viikolla ompelukone hurissut, sillä oma kukallinen kesämekkoni ei ihan sovi tuon ajan tyyliin. Nyt on kirppisverhot muutettu hameeksi ja huiviksi. Vanha lakana, mummon käsinvirkattu puuvillapitsi ja palanen pellavaa pääsivät aluspaidaksi, essuksi, myssyksi ja pieneksi pussukaksi/laukuksi(johon piilotan kännykän ja muut nykyaikaiset hömpötykset). Niin paljon tämä helle kuitenkin vie voimiani että päätin jättä tekemättä päällyspaidan joka oikeasti olisi asuun vielä kuulunut. Toivottavasti se sallitaan :)

Kaikesta huolimatta Minttumaan tuotteita voi ostaa tapahtumasta ihan tavallisilla euroilla, oravannahkoja tai muita vastaavia ei hyväksytä maksuvälineeksi. Korttimaksukin pitäisi onnistua, jos vain nettiyhteys maksulaitteessa toimii.

Nähdäänhän siellä? Ja vielä, ilahdun joka kerta tosi paljon, kun tapahtumissa jotkut asiakkaat kertovat lukeneensa blogiani. On niin mukava nähdä teitä oikeasti, kun täällä ei näe kenelle sitä oikein kirjoittelee.

Sinä olet

Sinä olet mestariteos. 

Olet lämpöinen villasukka.

Olet merten raikas tuuli

ja puutarhan värikkäin kukka.

Olet tuikkivat silmät ja naurava suu.

Olet sopiva, suloinen aivan.

Olet villinä kasvava sitruunapuu

ja vapaa lintunen taivaan.

Olet herkkä kuin hennoin perhonen

ja vahva kuin tammen juuret.

Näen sinussa lempeyttä sydämen

ja edessäs seikkailut suuret.

-Minttumaria Ukkonen

Tämmöinen runo voisi ehkä tulla kortiksi. Mitäs sanotte?

Elämänpuu

 

ELÄMÄNPUU

Aina en ollut katsonut kiitollisena maata,
josta olin tullut.
Oli ollut aikoja, jolloin etsin juuriani,
ja aikoja, jolloin yritin repäistä ne irti.
Mutta näin, ettei ilman niitä
olisi ollut minua nyt.

Ja sisälläni kasvoi kiitollisuus heistä,

jotka olivat minua kantaneet.

Silloin ymmärsin, että kaiken aikaa

olin saanut juuristani voimaa
kasvaa tähän päivään.
Ja oksat yläpuolellani
versoivat nyt uutta elämää.

Elämänpuu;

sen oksat tarjosivat suojaa ja levähdyspaikkaa

juurilleen palaavalle, 
kaikkensa kadottaneelle,
sielunsisaren saattamalle, 
laumansa löytäneille,
kaksin kulkeville,
ja sillekin joka saapui yksin.

Sillä silloin taivaan linnut tulivat

ja lauloivat puun oksilla.
Ja jokainen joka nosti kasvonsa kohti taivasta,
sai nähdä, että 

e l ä m ä   k a n t a a .

-Minttumaria Ukkonen

Syksyn helmiä

Syksyn helmiä-kaulakoru hehkuu syksyn väreissä. Se on valmistettu keramiikkahelmistä ja nahkanauhasta. Korun pituutta voi säätää liikuteltavilla solmuilla (42-66 cm).

Minttumaan koruja lisää tässä linkissä.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

"Mistä sä oikein keksit näitä?" on vakiokysymys silloin kun olen jossakin myymässä tuotteitani. Moni ihmettelee ideoideni määrää ja ihastelee niitä. Kiitos siitä! Palaute on yksi tärkeimmistä kannustimista tällaisessa työssä, jossa suurin osa hommista tehdään yksin. Myös negatiivinen palaute. Vaikka sitä onkin usein vaikeaa ottaa vastaan, mietin kuitenkin joka kerta onko palautteessa todella perää, ja miten voisin sen perusteella kehittää tuotteitani. 

Ideoita syntyy paljon, niin paljon etten ehdi toteuttaa niistä kuin murto-osan. Tästä olen kiitollinen, todella. Ilman valtavaa määrää ideoita ei uusia tuotteita syntyisi. Minun kärsivällisyyteni ei riitä tekemään kovin suurta määrää ihan samanlaisia tuotteita. Mieluummin teen uniikkia, tai sarjatyönä jotain jossa vaihtuu edes väri, teksti tai muu osa. 

Useimmiten idea syntyy, kun näen jotain kaunista, hauskaa tai puhuttelevaa. Aiheella ei ole niin väliä. Useimmiten ideat liittyväkin aivan muuhun aiheeseen kuin itse inspiraation lähde.  Inspiraatio voi syntyä myös sanoista. Tykkään sanoilla leikkimisestä ja monimerkityksellisistä sanoista. Ja luonto, Suomen luonto on aivan vailla vertaa. Niin paljon katsottavaa kun vaan ehtii pysähtyä! Ja sitten kun katsoo, on pakko katsoa lisää. Ja sitten syntyy taas idea.. Tässä makupaloja tältä kesältä :)


 

 

Kaksi pientä, ja kolmaskin. 

Näetkö missä?

 Saalistaja?

 Naamioitunut

 

 Sinistä, punaista ja sinipunaista.

Ja pikku toukka paksulainen.