Käsitöitä joilla on sanottavaa (Minttumaa lehdessä)

Uutisoiva 17.12.2015

(Klikkaa kuvat isommaksi)

Kuka tämän on tehnyt?

Kun käsitöiden maailma koukuttaa, ensin tulee innostus. Uusi materiaali tai tekniikka  imaisee mukanaan. Niin on käynyt minulle lukuisia kertoja. Ensimmäisen innostuksen laannuttua moni käsintekijä huomaa vasta miettiä, mistä uudet ihanat materiaalit ovat peräisin. Sekin on minulle tuttu tunne. Joskus into laantuu, kun tarvikkeiden ja materiaalien alkuperä on täydellisesti arvailujen varassa. Joskus käy paremmin. Tuotteen tai tarvikkeen tekijä on tiedossa, tai jopa raaka-aineen alkuperä voidaan jäljittää. Silloin hyvä mieli saa aikaan ihan uudenlaisen tekemisen halun. Sama ilmiö on monelle tuttu muustakin ostamisesta. Moni herää miettimään vaatteidensa alkuperää, toinen ruokansa. Kuka nämä on oikein tehnyt?

Kun tapasin ensimmäistä kertaa suomalaisen lasihelmien tekijän, ilahduin ja yllätyin. Olin luullut että kaikki saatavilla olevat helmet tulevat jostain kaukaa. Mutta Piaeliina tmi valmistaa käsityönä lasihelmiä Suomessa. Kaikki helmet tehdään yksitellen, jopa tilaajan väri-, kuvio-, ja kokotoiveiden mukaan.

Olen päässyt kahdesti katsomaan Pian työskentelyä hänen omassa työhuoneessaan. Ja koska tämä on ollut erittäin mielenkiintoista, on ilo esitellä tämän taitavan naisen työtä teillekin. Toiveeni on, että muillekin käy kuten minulle. Kun näkee sen työmäärän jonka jokainen pienikin käsintehty tuote vaatii, arvostus käsintehtyjä tuotteita kohtaan kasvaa, ja esiin nousee muidenkin tavaroiden ja tarvikkeiden kohdalla halu saada tietää, kuka ne oikein valmistaa ja millaisissa oloissa. Sen jälkeen oikeastaan enää ihmettelen, miten esimerkiksi näiden helmien hintaero ulkomaisiin helmiin ei ole suurempi kuin mitä se on. 

Helmien tekemisessä on monta vaihetta. Kaikki alkaa laadukkaan lasin valinnasta. Kysyessäni lasin alkuperää, Pia pystyi kertomaan sen minulle heti.

 Helmiä varten Pia käsittelee metalliset puikot siihen tarkoitetulla aineella. Tämä tehdään jokaista helmienvalmistuskertaa varten uudelleen. Näiden puikkojen ympärille helmet myöhemmin valmistetaan. Paksuun puikkoon tehty helmi on valmiina isoreikäinen ja ohueen puikkoon tehty helmi vastaavasti pienireikäinen. Alla olevassa kuvassa näkyvä kaksipiikkinen puikko on tarkoitettu lasista valmistettavaa kaksireikäistä nappia varten. 

Puikkojen ympärille sulatetaan polttimen liekissä lasia. Tätä helmien valmistustekniikkaa kutsutaan lampputekniikaksi, ja näin valmistettuja helmiä lamppuhelmiksi. 

 

 Jos helmeä ei haluta jättää yksiväriseksi, se voidaan kuvioida. Tätä varten valmistetaan ohuita lasitikkuja. Niiden valmistus tapahtuu sulattamalla lasia ja venyttämällä sitä ohuemmaksi. Kun seurasin lasin venymistä aina vain pidemmäksi, ihmettelin miten ohuet lasitikut eivät särkyneet, vaan jäähtymisen jälkeen niitä pystyi jopa taivuttamaan hiukan. Lasi on kyllä erikoinen aine!

 

 Ohuilla lasitikuilla helmen pintaan sulatetaan kuvioita. Tässä alkavat valmistua pöllön raidat.

Raitojen jälkeen pöllöhelmi sai uuden litteämmän muodon, silmät, ja muutkin osansa. Nämä kaikki Pia teki ilman mitään muotteja, ja kaikki osui kohdalleen sellaisena kuin pitikin. Asia jota en osaa itse kertoa, voin vain arvailla, on se harjoittelun määrä joka tämän takana on. Nimittäin se mikä on jo helmen pintaan sulatettu, on sulatettu. Tässä piirtämisessä ei voi pyyhekumia käyttää.

Kun helmi on saanut lopullisen muotonsa, tekijän työ ei vielä lopu. Jokainen helmi laitetaan 500 asteiseen koru-uuniin, jossa se jäähtyy. Tasainen jäähdytyslämpötila poistaa lasista pintajännitteet ja tekee helmestä käyttöä kestävän. Isoja helmiä, kuten tämä pöllö, tehdään yhteen tikkuun vain yksi kappale kerrallaan. Pieniä, nopeammin valmistuvia helmiä samaan tikkuun voi tehdä useamman. Nämä isot helmet vaativat siis jokainen erikseen kaikki edellä mainitut työvaiheet, metallipuikkojen käsittelystä alkaen. Uunista otettujen helmien reiät on vielä puhdistettava ennenkuin helmi voidaan lähettää tilaajalle, kuvata verkkokauppaan, pakata mukaan myyntitapahtumaan tai käyttää korun osaksi.

Ennenkuin olin nähnyt yhdenkään helmen valmistusta, kaikkein eniten minua mietitytti se, kuinka on mahdollista tehdä läpinäkyvän lasihelmen sisään kolmiulotteinen kuvio, kuten monikerroksinen ruusu.  Tässä kuvassa sellainen helmi taitaakin juuri valmistua. Kannattaa käydä katsomassa Pian sivuilta kuvia siitä, millaisia nämä kukkahelmet ovat valmiina. Tämä kuvassa näkyvä helmi ei nimittäin vielä näytä lähellekään sellaiselta kuin se on lopuksi.

Joihinkin helmiin Pia käyttää ohuenohutta hopeaa.

 Näissä puikoissa eri värisiä laseja on sulatettu ja kierretty yhteen. Tällaisista puikoista voi valmistaa  aivan erilaisia helmiä kuin yksivärisistä lasipuikoista.

Paljon muutakin Pia työstään ja helmen valmistuksesta kertoi. Kaikkea en muista, enkä osaa selittää, mutta entäpä jos menisitkin itse tapaamaan Piaa kun hän seuraavan kerran on mukana jossakin tapahtumassa helmineen?  

Tapahtumatietojen lisäksi Piaeliinan Facebook-sivulla tai Piaeliinan blogissa voi mm. ihailla tunnelmallisia ja inspiroivia kuvia, tai lukea tarinoita tuotteiden takaa. Suosittelen!

P.S. Tämä ei ole maksettu mainos, enkä saa tästä mitään muutakaan numeroina laskettavaa hyötyä. Kirjoitin tämän ihan vain siitä ilosta, että olen löytänyt niin hyvän helmienhankintapaikan ja tekijän :)  Ja toivon, että moni muukin huomaisi taitavat käsityöläiset täällä kotisuomessa.

TSI maalaisrahvaan vaatteet 1700-luvun tyyliin.

Elokuussa lupasin kertoa tarkemmin kuinka tein ajanmukaiset(tai ainakin sen näköiset) vaatteet 1700-luvun markkinoille. Ehkäpä joku aiheesta kiinnostunut saa näistä sopivia vinkkejä oman asun valmistamiseen. Monissa historia-tapahtumissa on erittäin toivottavaa, että markkinavieraatkin saapuvat paikalle ajanmukaisissa asuissa, vaikka tietysti se on aivan vapaaehtoista. Mutta itse ainakin nautin kun sai pukeutua aivan eri tavalla kuin nykyään, ja oli ilo katsella muita myyjiä jotka olivat aiheeseen paneutuneet. Kaikki eivät selvästikään olleet, vaikka myyjiltä selvästi sitä etukäteen vaadittiin ja ohjeitakin sai niin paljon kuin oli tarpeen.

 

Oma asuni mukaili tuon ajan maalaisrahvaan asua. Oikeasti tuohon olisi kuulunut vielä nuttu, eli eräänlainen takki tuon aluspaidan päälle. Minulta loppui kuitenkin valmisteluaika kesken ja oli siellä markkinoilla niin kuumakin, että olin lopulta aivan tyytyväinen siihen ettei enempää vaatekerroksia ollut puettavaksi.

Tärkeää oli luonnonmateriaalit(tai sen näköiset) kankaissa. Omaan asuuni löytyi vihreä pellavanoloinen verho kirppikseltä. Paitaan ja hattuun käytin omista varastoista löytynyttä vaaleaa pellavaa, ja koska se loppui kesken, jatkoin mekkomaisen aluspaidan helman pituutta vanhalla puuvillalakanalla. Pitsit eivät isosti kuuluneet rahvaan vaatteisiin, mutta kankaan niukkuuden vuoksi päädyin ompelemaan pätkän pitsiä huiviini, joka oli niin pieni ettei sitä olisi voinut solmia kiinni ja essun helmaan, joka sitten olikin ainoa puvun koristus.

Tässä selostukset asun eri osista. Kysyä saa :) Mitoissa on mukana 1 cm:n saumavarat.

  

Huivin muoto oli ihan omasta päästä, ei minkään ohjeen mukainen. Se muodostui kahdesta suorakaiteen muotoisesta kangaspalasta joiden toiset päät leikkasin 45 asteen kulmaan vinoiksi ja ompelin nämä kohdat yhteen. Huivin taakse muodostui siis pystysuora sauma. Huivin reunaan ompelin koneella tiheän ompeleen parin sentin päähän reunasta ja hapsutin sitten reunan. Etupuolelle vain laskostin reunat kapeiksi ja ompelin pitsipätkään kiinni. Ajattelin että huivi korvaa tarpeeksi paljon sitä puuttumaan jäänyttä nuttua.

Myssyn toteutuksen keksin itse. Minulla oli kyllä kuva josta otin mallia, mutta ohjeita en löytänyt(vaikka muistelin nekin jossain vaiheessa saaneeni). Myssyn piti olla tarpeeksi iso koska minulla on päässäni rastat eikä mikään pikkupipo kävisi ollenkaan. Tästä tuli vähän liiankin iso ja mietin kehtaanko pistää sitä päähäni, mutta sainkin yllättäen juuri hatustani kehuja, joku jopa kysyi teenkö niitä myyntiin.  No en tee, mutta tästä kuvasta voi kukin ottaa mallia jos tahtoo :) Hatun etureunan oli tarkoitus olla tuollainen kuin kuvassakin, eteenpäin. Mutta siitä tuli liian pitkä ja lopulta käytin hattua niin että tuo etureuna oli taitettuna kaksinkerroin, eli taaksepäin. Niskassa on oikeasti aikaan sopimattomasti piilossa kuminauha, ja siten hattu oli helppo pukea. Sidoin silti myös nauhat. Kuvassa vasemmanpuoleisin hatunreuna on kaksinkertainen, ja rypytin siitä oikean reunan(siis reunat, koska oli kaksinkerroin). Myös keskimmäinen osa on kaksinkertainen ja siitä on rypytetty oikea reuna. Isoin, eli oikeanpuoleisin hatun osa on yksinkertainen ja siitä on rypytetty vasen reuna eli tuo joka yhdistyy reunapaloihin. Jonkinlainen myssy oli kuulemma tuohon aikaan oltava, edes pieni huivi takaraivolla, sillä huiviton/hatuton nainen oli huonomaineinen.

Essu oli suorakaiteen muotoinen 75x75cm pala jonka reunat päärmäsin ja rypytin yläreunan  32 cm leveäksi. Yläreunaan ompelin kaksinkertaisen kaistaleen ja alas puuvillapitsin.

Mekkomainen aluspaita on hauskan mallinen ja helppo tehdä. Siihen tarvittiin suorakaiteen muotoinen 57x180 cm pala. Tähän palaan lisäsin molempiin päihin  vanhaa lakanaa jotta pituutta tuli tarpeeksi. Taitoin palan keskeltä ja leikkasin pääaukon. Siitä tuli liian iso ja paikkasin vahinkoa tekemällä vähän rypytystä pääaukon keskelle etukappaleeseen. Muuten vain siksakkasin kaula-aukon reunan, käänsin nurjalle ja ompelin suoralla ompeleella kiinni. Hihoihin leikkasin 34x50 cm kokoiset suorakaiteen muotoiset palat ja lisäksi kainaloihin neliönmuotoiset 12x12cm palat. Hihapalat taitettiin yläpuolelta ja ja nuo neliön muotoiset palat levensivät hihoja ja sivusaumaa kainalon kohdalla, muutenhan hiha oli pelkästään suora kappale. Ne siis ommeltiin kainalon kohdalle kulmittain pystyyn, niin että yksi kulma osoitti hihansuita kohti ja sen vastakkainen kulma paidanhelmaa kohti. Lisäksi leikkasin n.13x63 cm palan jonka halkaisin kulmasta kulmaan(langansuunnista välittämättä) ja ompelin nämä kiilat leventämään sivusaumoja(leveämpi puoli alaspäin) tuon kainalo-neliön alapuolelle.Hihansuissa ei ole kuminauhaa vaan rypytin hieman, laitoin siksakin reunaan, taitoin nurjalle ja ompelin kiinni suoralla ompeleella. Lopuksi leikkasin alahelman suoraksi ja tein kapean reunapäärmeen.

Hame on tehty 140 cm leveästä verhosta. Käytin hyödyksi verhon ylä- ja alakäänteen, ne ovat helmassa. En leikannut verhoa muuten mitenkään, paitsi sopivan mittaiseksi. Vyötärönauhaan on rypytetty kankaan yläosaa. Sivusaumat eivät ole ommeltu ylös asti vaan molemmille puolille  jää aukot, vähän kuin taskun aukot mutta siäpuolella ei ole taskua. Näin vyötärökaitaleilla kiinni solmittava hame on hieman säädettävä. Aukot ovat hyödyksi myös siksi, että hameen alla minulla oli ommeltu pussukka kännykälle ja osalle rahoista. Tavallaan siis irtotasku jota pidin tuossa aukon kohdalla.

Mutta sopivat vaatteet saa myös tosi helposti ja nopeasti. Katso vaikka:  näin kivat vaatteet teki Sirisanin Sari ihanan tyttönsä kanssa, kun saapuivat avukseni ja markkinatunelmasta nauttimaan. Puoli tuntia siinä vaatteiden valmistelussa kuulemma meni. Hameet on surautettu valkaisemattomista pussilakanan puolikkaista ja huiveiksi on sidottu puuvillaiset vauvan rätit. Oikeanpuoleinen essu on kotona ollut itse tehty essu joka nyt taiteltiin vain vähän lyhemmäksi. Ja vasemmanpuoleinen essu on pellavainen saunapefletti joka on sidottu puuvillanauhalla hameen kanssa vyötärölle. Yksiväriset paidat sopivat hyvin samaan tyyliin ja hartioilla on mummon virkattu shaali. Eikö vain näytäkin tosi kivalta!

Lisää kuvia tästä tapahtumasta löytyy tuosta elokuisesta postauksesta ja lisää kuvia sekä tietoa 1700-luvun vaatetuksesta ja muustakin löydät esimerkiksi Elämää 1700-luvulla blogista.

1700-luvun markkinat - ajassa peruutus Minttumaan tapaan

Pari viikkoa sitten osallistuin ensimmäistä kertaa 1700-luvun markkinoille. Myyjille oli muutama vaatimus, mm. pukeutua piti aikakauteen sopivasti. Ajattelin kirjoittaa myöhemmin vielä erillisen postauksen markkinavaatteista, mutta nyt muita valokuvia!

 

Markkinat pidettiin Isonkyrön vanhan kirkon ympäristössä. Todella kiva kiva ja kaunis paikka, juuri sopiva tällaiselle tapahtumalle.

Tapahtuman ideana oli muutakin kuin vain myynti, ja minäkin nautin tunnelmasta. Kiitos mukavan myyntikojun jakajan (Nunnun), pääsin kiertelemään pikaisia kierroksia alueelle useaankin kertaan. Kojujen väleissä pistettiin tanssiksi. Itse tyydyin vain ottamaan kuvia.

Iso ilo reissullani oli myös ystävän tapaaminen ja yöpymispaikka hänen luonaan. Kojullekin sain heistä asiaankuuluvasti pukeutunutta apua.

Minttumaan myyntipöydällä oli tapani mukaan taas jotain ihan uutta. Kerron kyllä lähiaikoina teillekin jotka ette päässet paikanpäälle, mitä nämä oikein ovat.

Mutta kaikkein tykätyin tuote oli vanha tuttu <3 nyt vain monella eri kielellä, sillä tiesin tapahtumaan tulevan väkeä monesta maasta.

Tyyliin sopivat kortit ovat tämän kesän uutta, korteissa on käsintehtyä paperia pitsikuvioin. Kuituna paperissa on kierrätyspaperikuitua ja kasveja. (Tähänkin taidan palata uudemman kerran.)

Tapahtuman historiallista puolta elävöittivät monesta maasta tulleet monet historianharrastajat, jotka yöpyivätkin koko tapahtuman ajan 1700-luvun sotilasleirissä kirkon takana.

 

Itse osallistuin sunnuntai-aamuna jumalanpalvelukseen joka toteutettiin 1600-luvulta peräisin olevala kaavalla. Yllätyin silti  siitä ettei se juurikaan eronnut nykyisestä. Mutta virsien kieli oli vanhaa. vähän tähän tapaan kuin seinämaalauksessa. Saatko selvää?

KOko tapahtuman kohokohta oli varmasti lauantai-iltana toteutettu Napuen taistelun ennallistamisnäytös. 

"Napuen taistelulla oli kauaskantoiset seuraukset Ruotsi-Suomen ja koko pohjoisen Euroopan historiassa. Suomalaiset historiaharrastajat ja paikkakunnan vapaaehtoiset haluavat kunnioittaa taistelun muistoa järjestämällä suuren ennallistamisnäytöksen Isonkyrön 1700-luvun markkinoiden yhteydessä." kerrotaan tapahtuman nettisivulla.

Myyjät saivat mahdollisuuden osallistua näytökseen vapaaehtoisina. Naisten rooli oli näennäisesti pieni, mutta ainakin mukana ollessa erittäin  puhutteleva. Varmaankaan kentän reunalta seurattuna asia ei ollut aivan samanlainen, mutta kaiken keskellä oleminen hätkähdytti. Enpä ole aiemmin tullutkaan miettineeksi miltä voisi tuntua lähettää sotaan varmaan kuolemaan miehensä tai poikansa.

Tässä maistiainen näytöksestä:

Kaiken jälkeen voinkin sanoa olevani kiitollinen että ainakin nyt on maassa rauha. Mutta kun historia tulee noin eläväksi, ei sitä voi sivuuttaa vain olankohautuksella ja jatkaa kaikkea niinkuin ei mitään. Tällaiset ikkunat historiaan antavat ihan uusia näkökulmia katsoa omaa arkeaan ja työtään.

Näin isoista ajatuksista huolimatta lähdin markkinoilta hyvillä mielin ja tyytyväisenä kaikkeen tapahtumajärjestelyyn. Toivon että ensi vuonna saisin taas olla mukana!