Pyhäinpäivä #kotimatkalla

Kuka tämän on tehnyt?

Kun käsitöiden maailma koukuttaa, ensin tulee innostus. Uusi materiaali tai tekniikka  imaisee mukanaan. Niin on käynyt minulle lukuisia kertoja. Ensimmäisen innostuksen laannuttua moni käsintekijä huomaa vasta miettiä, mistä uudet ihanat materiaalit ovat peräisin. Sekin on minulle tuttu tunne. Joskus into laantuu, kun tarvikkeiden ja materiaalien alkuperä on täydellisesti arvailujen varassa. Joskus käy paremmin. Tuotteen tai tarvikkeen tekijä on tiedossa, tai jopa raaka-aineen alkuperä voidaan jäljittää. Silloin hyvä mieli saa aikaan ihan uudenlaisen tekemisen halun. Sama ilmiö on monelle tuttu muustakin ostamisesta. Moni herää miettimään vaatteidensa alkuperää, toinen ruokansa. Kuka nämä on oikein tehnyt?

Kun tapasin ensimmäistä kertaa suomalaisen lasihelmien tekijän, ilahduin ja yllätyin. Olin luullut että kaikki saatavilla olevat helmet tulevat jostain kaukaa. Mutta Piaeliina tmi valmistaa käsityönä lasihelmiä Suomessa. Kaikki helmet tehdään yksitellen, jopa tilaajan väri-, kuvio-, ja kokotoiveiden mukaan.

Olen päässyt kahdesti katsomaan Pian työskentelyä hänen omassa työhuoneessaan. Ja koska tämä on ollut erittäin mielenkiintoista, on ilo esitellä tämän taitavan naisen työtä teillekin. Toiveeni on, että muillekin käy kuten minulle. Kun näkee sen työmäärän jonka jokainen pienikin käsintehty tuote vaatii, arvostus käsintehtyjä tuotteita kohtaan kasvaa, ja esiin nousee muidenkin tavaroiden ja tarvikkeiden kohdalla halu saada tietää, kuka ne oikein valmistaa ja millaisissa oloissa. Sen jälkeen oikeastaan enää ihmettelen, miten esimerkiksi näiden helmien hintaero ulkomaisiin helmiin ei ole suurempi kuin mitä se on. 

Helmien tekemisessä on monta vaihetta. Kaikki alkaa laadukkaan lasin valinnasta. Kysyessäni lasin alkuperää, Pia pystyi kertomaan sen minulle heti.

 Helmiä varten Pia käsittelee metalliset puikot siihen tarkoitetulla aineella. Tämä tehdään jokaista helmienvalmistuskertaa varten uudelleen. Näiden puikkojen ympärille helmet myöhemmin valmistetaan. Paksuun puikkoon tehty helmi on valmiina isoreikäinen ja ohueen puikkoon tehty helmi vastaavasti pienireikäinen. Alla olevassa kuvassa näkyvä kaksipiikkinen puikko on tarkoitettu lasista valmistettavaa kaksireikäistä nappia varten. 

Puikkojen ympärille sulatetaan polttimen liekissä lasia. Tätä helmien valmistustekniikkaa kutsutaan lampputekniikaksi, ja näin valmistettuja helmiä lamppuhelmiksi. 

 

 Jos helmeä ei haluta jättää yksiväriseksi, se voidaan kuvioida. Tätä varten valmistetaan ohuita lasitikkuja. Niiden valmistus tapahtuu sulattamalla lasia ja venyttämällä sitä ohuemmaksi. Kun seurasin lasin venymistä aina vain pidemmäksi, ihmettelin miten ohuet lasitikut eivät särkyneet, vaan jäähtymisen jälkeen niitä pystyi jopa taivuttamaan hiukan. Lasi on kyllä erikoinen aine!

 

 Ohuilla lasitikuilla helmen pintaan sulatetaan kuvioita. Tässä alkavat valmistua pöllön raidat.

Raitojen jälkeen pöllöhelmi sai uuden litteämmän muodon, silmät, ja muutkin osansa. Nämä kaikki Pia teki ilman mitään muotteja, ja kaikki osui kohdalleen sellaisena kuin pitikin. Asia jota en osaa itse kertoa, voin vain arvailla, on se harjoittelun määrä joka tämän takana on. Nimittäin se mikä on jo helmen pintaan sulatettu, on sulatettu. Tässä piirtämisessä ei voi pyyhekumia käyttää.

Kun helmi on saanut lopullisen muotonsa, tekijän työ ei vielä lopu. Jokainen helmi laitetaan 500 asteiseen koru-uuniin, jossa se jäähtyy. Tasainen jäähdytyslämpötila poistaa lasista pintajännitteet ja tekee helmestä käyttöä kestävän. Isoja helmiä, kuten tämä pöllö, tehdään yhteen tikkuun vain yksi kappale kerrallaan. Pieniä, nopeammin valmistuvia helmiä samaan tikkuun voi tehdä useamman. Nämä isot helmet vaativat siis jokainen erikseen kaikki edellä mainitut työvaiheet, metallipuikkojen käsittelystä alkaen. Uunista otettujen helmien reiät on vielä puhdistettava ennenkuin helmi voidaan lähettää tilaajalle, kuvata verkkokauppaan, pakata mukaan myyntitapahtumaan tai käyttää korun osaksi.

Ennenkuin olin nähnyt yhdenkään helmen valmistusta, kaikkein eniten minua mietitytti se, kuinka on mahdollista tehdä läpinäkyvän lasihelmen sisään kolmiulotteinen kuvio, kuten monikerroksinen ruusu.  Tässä kuvassa sellainen helmi taitaakin juuri valmistua. Kannattaa käydä katsomassa Pian sivuilta kuvia siitä, millaisia nämä kukkahelmet ovat valmiina. Tämä kuvassa näkyvä helmi ei nimittäin vielä näytä lähellekään sellaiselta kuin se on lopuksi.

Joihinkin helmiin Pia käyttää ohuenohutta hopeaa.

 Näissä puikoissa eri värisiä laseja on sulatettu ja kierretty yhteen. Tällaisista puikoista voi valmistaa  aivan erilaisia helmiä kuin yksivärisistä lasipuikoista.

Paljon muutakin Pia työstään ja helmen valmistuksesta kertoi. Kaikkea en muista, enkä osaa selittää, mutta entäpä jos menisitkin itse tapaamaan Piaa kun hän seuraavan kerran on mukana jossakin tapahtumassa helmineen?  

Tapahtumatietojen lisäksi Piaeliinan Facebook-sivulla tai Piaeliinan blogissa voi mm. ihailla tunnelmallisia ja inspiroivia kuvia, tai lukea tarinoita tuotteiden takaa. Suosittelen!

P.S. Tämä ei ole maksettu mainos, enkä saa tästä mitään muutakaan numeroina laskettavaa hyötyä. Kirjoitin tämän ihan vain siitä ilosta, että olen löytänyt niin hyvän helmienhankintapaikan ja tekijän :)  Ja toivon, että moni muukin huomaisi taitavat käsityöläiset täällä kotisuomessa.

Edessä uuden

Sinä seisot edessä uuden.

On kaikki jo valmiina.

Voit aavistaa tulevaisuuden,

sen polkuja arvailla.

Mitä sinulle tänään toivon?

Mitä antaisin jos vain voisin?

Että kylmyyden keskellä uskaltaisit

katsoa silmin toisin.

Että näkisit pienessä suurta

ja löytäisit arjesta ihmeen.

Kun kaadut, et siitä lannistuisi

vaan nousisit uudelleen.

Että osaisit jättää taaksesi sen

mikä saa sinut masentumaan

ja pystyisit sijasta katkeruuden

hyvät asiat huomaamaan.

Sillä kiitoksen pienistä puroista

kasvaa lopulta virta suuri.

Ja iloisen sydämen valoa ei voi

peittää karuinkaan muuri.

Ole rohkea! Älä arkaile käydä

keveiden askelten tiellä.

Saat muitakin kanssasi kulkemaan

sillä hyvä on kulkea siellä.

(-Minttumaria Ukkonen)

TÄNÄÄN on hyvä päivä, oikea aika on NYT

TÄNÄÄN

on hyvä päivä.

Oikea aika on 

NYT.

Aloinkin olla jo kaikkeen

kiireeseen väsynyt.

Tänään on hyvä aika

kulkea vierellä. 

Nyt on oikea hetki

 kohdata ystävä.

Sitä mikä on kaikkein rakkainta,

en rahassa mitata saa.

Sain aikani kaiken lahjana,

ja ohjeena luki: Se jaa. 

(-Minttumaria Ukkonen)

1700-luvun markkinat Isossakyrössä 2015

Paluu 300 vuotta ajassa taaksepäin ei tuottanut tänäkään vuonna pettymystä. 1700-luvun markkinat Isossakyrössä oli taas aivan mainio tapahtuma. Viime vuonna tämän tapahtuman jälkeen ajattelin, että uudelleen on päästävä, ja olin tosi iloinen kun pääsin. 1700-luvun markkinat järjestetään vuosittain Isonkyrön vanhan kirkn pihapiirissä. Paikka on kaunis ja sopii erinomaisesti historiateemaisen tapahtuman paikaksi.

Tänä vuonna jaoin kojun Sirisan tmi:n kanssa. Tuotteemme sopivat niin hyvin yhteen, että joku asiakaskin ihmetteli, miten ne voivat olla niin samanlaisia.  Mutta kun on toisen kanssa sopivasti samalla taajuudella(vähän pöhkö mutta positiivinen), sopivasti samanlainen ajatus elämästä(se on lahja ja ihme, elettäväksi tarkoitettu) ja sopivasti samanlainen ajatus siitä millainen idea tuotteiden takana on(ne ovat tuotteita joilla voi tuottaa iloa, tuotteita joiden kautta kertoa: minä välitän), niin miksikäs eivät silloin sopisi hyvin yhteen! Ja kun kerran on myyjäkaverina toinen sopivasti samanlainen(kuin rakas sisko), niin mikäs siinä on ollessa :)

 

Markkinoilla on ohjelmassa muutakin kuin myyjiä. Se on hyvä juttu. Viime vuonna esimerkiksi Kaari Utrio luennoi mielenkiintoisesta, tapahtuman teemaan sopivasta aiheesta. Se luento olisi ollut hauska kuulla. Tämän vuoden ohjelmaan en juurikaan ehtinyt perehtyä. Tosin myyjänä ei juuri muuhun ehdi osallistua kuin myymiseen. Mutta noin niinkuin kävijän kannalta se muukin ohjelma on hyvä juttu. 

Alla olevassa kuvassa Saviverstas Musta Lintu, ja meneillään on työnäytös, jossa valmistuu keramiikkaesineitä  jalkavoimin pyörivällä dreijalla. 

 

Takaisinpäin ajellessa ihmettelin samaa asiaa kuin olen monesti ennenkin ihmetellyt. Miten Pohjanmaa voikin olla niin tasainen. Tasaista peltoa oli niin pitkälle kuin silmillä saattoi nähdä! Miten voikin olla? No, kaunista se kuitenkin oli.

Minttumaan tuotteet ovat nähtävillä vielä huomenna 15.8.2015 Hämeenkyrön tapahtumien yössä. *KLIK* Suuntaa kohti Frantsilan Kehäkukka-myymälän pihapiiriä klo 10 alkaen, paikalla ollaan klo 23 asti mikäli ylätyksiä ei ilmaannu. Seuraavaksi luultavasti marraskuussa vasta!

Nyt hidastellaan

Usein Minttumaan tuotteita ostetaan silloin kun halutaan jakaa iloa. Kertoa jollekin että sinusta välitetään, sinä olet juuri tuollaisena rakas ja tärkeä. Tiesitkö, että juuri siksi ne on valmistettukin. Moni ostaa tuotteen myös itselleen. Sekin on hyvä, kyllä itselleenkin saa ja pitää sanoa nuo ihan samat asiat. Oletko sinä sanonut? 

Seuraavan vuoden aikana Minttumaassa kuitenkin hidastetaan tahtia ja myyntipaikkoja vähennetään. Myös nettikauppa kutistetaan. Ehkä nurkan takana puhaltavat uudet tuulet. Millaiset, sen tietää yksin tuulten antaja. Lopettamassa ei olla, mutta elämässä on niin monta tärkeää asiaa, ettei ihan kaikkea ehdi vaikka haluaisikin. Minttumaan takana on kuitenkin vain kaksi kättä, yksi sydän ja tavallisen mittainen vuorokausi, mutta kuitenkin kokonainen rakas perhe jossa on aikuisten lisäksi useampi pieni ihminen. Enkä tietenkään malta olla tekemättä myös muita tärkeitä töitä Minttumaan lisäksi. Opiskellakin aion. Ja kirjoittaa. 

Näillä näkymin Minttumaan suhteen hidastellaan ainakin vuosi ja sitten katsotaan taas suuntaa. Hyvä se on joka tapauksessa ♡
 

Ensi lauantaina Minttumaan löytää Hämeenkyrön Tapahtumien yöstä, Frantsilan Kehäkukka-myymälän pihapiiristä. Sen jälkeen ehkä joulun alla vasta. Tässä linkki viikonlopun tapahtumaan:

 https://m.facebook.com/tapahtumienyohameenkyro

Kellon pysäyttäisinkö jos voisin?

Kellon pysäyttäisinkö jos voisin?

Ajan juoksun määräisinkö toisin?

Tänään katson ihmetellen tuota lasta,

jonka syliimme me saimme äsken vasta.

Haikeus ja ilo yhtä aikaa mielen täyttää.

Äidin silmiin maailma varjonsakin näyttää.

Mitä evääksi olen ehtinyt antaa?

Voiko pienet siivet nyt jo kantaa?

Kuka katsoo sinun peilistäsi?

Jos kaadut, ojentuuko jostain käsi?

Ethän hukkaa kauneutta herkän sydämesi.

Anna aina loistaa ilo silmiesi.

Yhtään askelta en puolestas voi kulkea.

Mutta sydämessä aina kannan, syliin tahdon sulkea.

Hyvää matkaa! 

Vielä lähtiessä katsot minuun.

Sinä pärjäät kyllä, minä luotan sinuun.

(-Minttumaria Ukkonen)