keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Elämänpuu



 



ELÄMÄNPUU




Aina en ollut katsonut kiitollisena maata,
josta olin tullut.
Oli ollut aikoja, jolloin etsin juuriani,
ja aikoja, jolloin yritin repäistä ne irti.
Mutta näin, ettei ilman niitä
olisi ollut minua nyt.

Ja sisälläni kasvoi kiitollisuus heistä,
jotka olivat minua kantaneet.

Silloin ymmärsin, että kaiken aikaa
olin saanut juuristani voimaa
kasvaa tähän päivään.
Ja oksat yläpuolellani
versoivat nyt uutta elämää.

Elämänpuu;

sen oksat tarjosivat suojaa ja levähdyspaikkaa

juurilleen palaavalle, 
kaikkensa kadottaneelle,
sielunsisaren saattamalle, 
laumansa löytäneille,
kaksin kulkeville,
ja sillekin joka saapui yksin.

Sillä silloin taivaan linnut tulivat
ja lauloivat puun oksilla.
Ja jokainen joka nosti kasvonsa kohti taivasta,
sai nähdä, että 

e l ä m ä   k a n t a a .




-Minttumaria Ukkonen




4 kommenttia:

  1. Elämä kantaa, olipa nätti kirjoitus.
    Eikös tuossa alimmaisessa oli jokin kivi vai onko se puuta?
    Juuri kuin äsken tuossa siipalleni kerroin että miten tykkää näistä väreistä, joita on kivien tai kallioiden pinnalla, tätä punertavaa jotain.. ja kyllä niitä on puussakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eija :) Alimmassa kuvassa oleva on kiveä. Pienen hiekkatien pinta oli kulunut ja kiven pintaa tuli alta näkyviin. Oli niin kiva näköinen että piti ottaa mukaan kuvana. Kivissä on kyllä upeita värejä ja kuvioita.

      Poista
  2. Olisipa hienoa joskus tutustua sinuun. :)

    VastaaPoista

Ilahdun jokaisesta komentista :)