"Tulkaa tupaan!" sanoi mummo ja hymyili. Minun rakas mummoni. Muistan yhä miltä mummolassa tuntui. Vanha rintamamiestalo, kellon tasainen tikitys, räsymatot lattialla, värikkäät langat siististi kerittyinä mummon lempituolin takana, ruusukuvioiset kahvikupit ihanissa pinoissa. Mummolla oli aina mekko päällään ja useimmiten essu sen suojana. Mummolan tuoksussa tuntui pannukahvi, pestyt matot, kotona tehty ruoka. Kun astuin kynnyksen yli, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Siitä huolimatta että käkikello välillä kukkui ja ryntäsimme joka kerta sitä katsomaan. Mummola oli kuin toinen maailma, vaikka kotiin oli matkaa vain sata metriä.
Mummon olohuoneen ikkunan luona oli peililevyn päällä kauniita esineitä. Yksi nistä oli erikoisen muotoinen esine. En yhäkään tiedä mikä se oli, enkä tainnut koskaan kysyä. Mutta se oli tehty kristallista. Luultavasti joka kerta kun menin mummon luokse, menin katsomaan tuota esinettä, nostin sen käteeni ja liikutin hiljaa ikkunan valoa vasten. Näkymä oli satumainen.
Ripauksen mummolan muistoa olen säilönyt Minttumaan ikkunakoruihin, joihin käytän vanhoja kristalleja. Kuka tietää, ehkäpä jonain päivänä joku toinen pieni tyttö tai poika saa niiden kautta hetken katsoa maailmaa toisenlaisena.
Ja ihastuttaapa kristallit isojakin :) Olen yhdistänyt tässä tuotteessa karua rautalankaa ja kauniita kristalleja. Usein käytän myös kovetettua pitsiä, helmiä tai vanhoja avaimia. Näitä ikkunakoruja voit ostaa Minttumaan nettikaupasta, tapahtumista tai Minttumaan kotikutsuilta.
