maanantai 17. elokuuta 2015

Edessä uuden



Sinä seisot edessä uuden.
On kaikki jo valmiina.
Voit aavistaa tulevaisuuden,
sen polkuja arvailla.
Mitä sinulle tänään toivon?
Mitä antaisin jos vain voisin?
Että kylmyyden keskellä uskaltaisit
katsoa silmin toisin.
Että näkisit pienessä suurta
ja löytäisit arjesta ihmeen.
Kun kaadut, et siitä lannistuisi
vaan nousisit uudelleen.
Että osaisit jättää taaksesi sen
mikä saa sinut masentumaan
ja pystyisit sijasta katkeruuden
hyvät asiat huomaamaan.
Sillä kiitoksen pienistä puroista
kasvaa lopulta virta suuri.
Ja iloisen sydämen valoa ei voi
peittää karuinkaan muuri.
Ole rohkea! Älä arkaile käydä
keveiden askelten tiellä.
Saat muitakin kanssasi kulkemaan
sillä hyvä on kulkea siellä.

(-Minttumaria Ukkonen)




6 kommenttia:

  1. Ja mie ilahduin tästä runosta. Se osu ku nappi otsaan. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos päivänavauksesta - oli tähän päivään osuva. Sinulla on taito saada sanat oikeaan järjestykseen ja annat ajattelemisen aihetta. Kiitos, että jaat siitä muillekin. Ihanaa uutta - mitä se sitten lieneekin - sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina-Mari! Oikeasti kirjoitinkin tämän runon muiden lisäksi myös itselleni :)

      Poista
  3. Kaunista, liikuttavaa ja lohduttavaa - taas kerran olet valinnut hyvät sanat :)

    VastaaPoista

Ilahdun jokaisesta komentista :)