tiistai 24. heinäkuuta 2012

Odotan postia

Odotan postia. Lähipäivinä käyn toivottavasti noutamassa ostokseni eli paketin jossa on muutamia käytettyjä pullonkorkkeja. Muutamia, öh... siis jotain 30 kiloa. Olenkohan vähän hullu?  No vähän hullu täytyy kai ollakin jos meinaa olla käsityöyrittäjä suomessa. Vaikka tekisit työtä hiki hatussa, aamuyön tunteihin asti, ei tuloja juuri jää käteen. Siitä tämän postauksen lopussa lisää. No mitäs korkeista? No magneetteja!

Tässä kurkistus magneettitehtaaseen ja muutamiin valmiisiin magneetteihin. Kaikki Minttumaan korkkimagneetit tehdään käytetyistä pullonkorkeista ja nämä värikkäät magneetit väritetään yksitellen käsin.









Toisinaan törmään muiden ihmisten ajatukseen minun(tai muiden käsityöyrittäjien) suurista tuloista. Käsityöstähän pyydetään ostajalta huimia hintoja, tiedättehän, aivan ylihinnoiteltuja kaikki tyynni. Siitähän jää tekijälle suurin osa. Jos laskelmia ei tee, niin saattaa aluksi itsekin luulla. Mutta tarkemmin ajateltuna ei jääkään. Viime aikoina olenkin harmikseni yhä useammin joutunut miettimään joidenkin tuotteiden pitämistä myynnissä vain itselläni. Tarkemmin laskeskeltuani huomaan käytännössä tekeväni myyntiin tuotteita joista myyjä saa katteen mutta minä tekijänä en. Tietysti tuotteet jotka ovat muualla myynnissä, tuovat minun tuotteilleni näkyvyyttä vaikka en niistä katetta saisikaan mutta minua se ei jaksa kovin pitkään innostaa. Kovatöisistä tuotteista ei voi aina pyytää mahdotonta hintaa. Muuten se ei mene kaupaksi vaikka ostaja arvostaisikin käsintehtyä. Ja sitten kun menee, vähennetään tuotteen hinnasta:
- materiaalikulut
- arvonlisäveroa 23% myyntihinnasta
- 30-50% myyntihinnasta jälleenmyyjän alennusta tai myyntipaikan provisiota
- toimituskulut minulta myyntipaikkaan(jos myyjä ei ole ensin ostanut tuotetta itselleen)
- kaikki muut kulut nettisivuista, mainostuksesta, pakkauksista jne..
- lopuksi pienistä penneistäni vielä tavallista tuloveroa.

Eikö ole aika kohtuutonta? Varsinkaan arvonlisäveron suuruus Suomessa ei juuri tue käsityöalan yrittäjiä. Mutta minkäs teet? Luomisen vimma on pakottava tekijä :)

2 kommenttia:

  1. Sanopas Minttu muuta...
    Ihmiset ovat tottuneet siihen että saavat nykyään hyödykkeensä halvalla; ne on valmistuttanut iso yritys halvan tuotannon maassa halvoista(=huonoista) materiaaleista. Sitä, että tuote hajoaa alle kuukauden käytön jälkeen, pidetään normaalina. Kuukauden väleinhän kauppaan tulee taas joku uusi ihana tuote, joka on pakko saada, joten edellinen saakin mennä.
    Käsityöyrittämisellä ei pääse rikastumaan. Tähän yrittämisen muotoon ajaakin varmasti ihan muut tekijät. Itse ainakin rakastan työtäni, se on mielelleni terapiaa ja omat tuotteet ovat kuin omia lapsia, niitä rakastaa ehdoitta:) Kun jääkaapista on margariini loppu, eikä ole rahaa ostaa lisää, herää aina ajatus ettei tässä ole järkeä, mutta lopettaakaan ei voi...
    Työn iloa Minttu sinullekin:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Susanna, työn iloa sinulle myös!

    VastaaPoista

Ilahdun jokaisesta komentista :)