sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Aarteet jotka kannoin sydämeni alla


Työmäärältään muuten kevyempi alkuvuosi antoi mahdollisuuden tehdä myös niitä asioita, jotka vievät kokoonsa nähden paljon aikaa. Yksittäiset keramiikkatyöt eivät synny kiireessä. Niitä en voi tehdä sarjatyönä. Jos joskus yritänkin, niiden kohtalo on huono. Työnnän ne tyytymättömänä takaisin saviämpäriin ennenkuin kukaan muu ehtii niitä edes nähdä. 

Tässä pieni kurkistus siihen mitä syntyi myöhään eilen illalla ja yöllä. Minulla oli aivan poikkeuksellinen tilanne, sillä sain nauttia kotona olemisesta ihan yksin, ja tehdä luomistyötä keskeytyksettä. Ihanaa :) Työ on vasta kuivumassa ja lasittamaton.



"Varjele aarteet jotka kannoin sydämeni alla"




2 kommenttia:

  1. Kaunis ja harmoninen äiti-lapsiasetelma. Työn ilo ja saven koskettelun riemu oikein huokuu tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Työn iloa tämän tekeminen tuottikin. Ja tarkkasilmäinen saattoi huomata tuossa toisenkin lapsen, tosin piilossa vielä :)

      Poista

Ilahdun jokaisesta komentista :)