TUNTISIN ELÄMÄN

MILLOIN ON AIKA

Tänään kaikuivat ilmassa 
palaavien muuttolintujen äänet.

Katselin maan sisään uomansa kaivertanutta puroa 

ja tunsin oksien tarttuvan hiuksiini 

poluttomassa metsässä.

 

Haistoin sammaleen, hangen alla vaipuneet heinät ja saven.

Ja minä kuulin.

Kuulin kevään tulleen ja uuden elämän,

kuin kohisevan virran

vyöryvän vieressäni.

Ja minä nostin katseeni taivasta kohti 

ja kaipasin.

Kaipasin sellaista kevättä 

jolloin ei tarvitsisi miettiä 

milloin  

on aika

lähteä

ja milloin jäädä.

Kun talven hyytävä kylmyys valui virtaan,

minä etsin katseellani uusia versoja,

tai auringossa lämmennyttä kaarnaa,

jolle laittaisin käteni ja tuntisin elämän.

Jos löytäisinkin täältä polun,

maahan painuneet askeleet.

Jos joku joskus aiemmin olisi 

kulkenut samaa polkua ja 

tietäisi kertoa 

kuinka kauan vielä. 

-Minttumaria Ukkonen