maanantai 11. huhtikuuta 2016

TUNTISIN ELÄMÄN







MILLOIN ON AIKA

Tänään kaikuivat ilmassa 
palaavien muuttolintujen äänet.
Katselin maan sisään uomansa kaivertanutta puroa 
ja tunsin oksien tarttuvan hiuksiini 
poluttomassa metsässä.
 
Haistoin sammaleen, hangen alla vaipuneet heinät ja saven.
Ja minä kuulin.
Kuulin kevään tulleen ja uuden elämän,
kuin kohisevan virran
vyöryvän vieressäni.

Ja minä nostin katseeni taivasta kohti 
ja kaipasin.
Kaipasin sellaista kevättä 
jolloin ei tarvitsisi miettiä 
milloin  
on aika
lähteä
ja milloin jäädä.

Kun talven hyytävä kylmyys valui virtaan,
minä etsin katseellani uusia versoja,
tai auringossa lämmennyttä kaarnaa,
jolle laittaisin käteni ja tuntisin elämän.

Jos löytäisinkin täältä polun,
maahan painuneet askeleet.
Jos joku joskus aiemmin olisi 
kulkenut samaa polkua ja 
tietäisi kertoa 
kuinka kauan vielä. 


-Minttumaria Ukkonen