ELÄMÄNPUU
Aina en ollut katsonut
kiitollisena maata,
josta olin tullut.
Oli ollut aikoja, jolloin etsin juuriani,
ja aikoja, jolloin yritin repäistä ne irti.
Mutta näin, ettei ilman niitä
olisi ollut minua nyt.
Ja sisälläni kasvoi kiitollisuus heistä,
josta olin tullut.
Oli ollut aikoja, jolloin etsin juuriani,
ja aikoja, jolloin yritin repäistä ne irti.
Mutta näin, ettei ilman niitä
olisi ollut minua nyt.
Ja sisälläni kasvoi kiitollisuus heistä,
jotka olivat minua kantaneet.
Silloin ymmärsin, että kaiken aikaa
Silloin ymmärsin, että kaiken aikaa
olin saanut juuristani voimaa
kasvaa tähän päivään.
Ja oksat yläpuolellani
versoivat nyt uutta elämää.
Elämänpuu;
kasvaa tähän päivään.
Ja oksat yläpuolellani
versoivat nyt uutta elämää.
Elämänpuu;
sen oksat tarjosivat suojaa ja
levähdyspaikkaa
juurilleen palaavalle,
kaikkensa kadottaneelle,
sielunsisaren saattamalle,
laumansa löytäneille,
kaksin kulkeville,
ja sillekin joka saapui yksin.
Sillä silloin taivaan linnut tulivat
kaikkensa kadottaneelle,
sielunsisaren saattamalle,
laumansa löytäneille,
kaksin kulkeville,
ja sillekin joka saapui yksin.
Sillä silloin taivaan linnut tulivat
ja lauloivat puun oksilla.
Ja jokainen joka nosti kasvonsa kohti taivasta,
sai nähdä, että
e l ä m ä k a n t a a .
Ja jokainen joka nosti kasvonsa kohti taivasta,
sai nähdä, että
e l ä m ä k a n t a a .
-Minttumaria Ukkonen