torstai 9. tammikuuta 2014

Minttumaassa mietiskellään






Täällä mietiskellään monenlaista. 
Kuinka uusi vuosi alkaa?
Millaisia päätöksiä teen tuotteideni suhteen? 
Mitä jätän pois ja mistä en ainakaan luovu?
Onko aika jollekin ihan uudelle?
Millaisilla eväillä voimat riittävät siihen, mikä on 
oikeasti tarpeen? 




Viime vuoden aikana, erityisesti syksyllä, tein enemmän töitä kuin koskaan ennen, toisin sanoen aivan liikaa. Kun vuosi oli lopuillaan, olivat voimat lopussa myös. Viimeisistä töistä ennen joulua minulla ei ole väsymyksen ja kiireen vuoksi juurikaan muistikuvaa, ja nyt toivonkin vaan etten ole mokannut missään oikein tärkeässä.

Joululoma tuli tässä perheessä todella tarpeeseen. Ja lomalla pidin lomaa ihan oikeasti :) Siitä huolimatta olen päättänyt aloittaa uuden vuoden kevyemmin. Enkä tosiaankaan puhu nyt ruuasta. En halua sellaista elämää, etten ehdi itse elää ollenkaan. Omat lapseni ovat pieniä nyt. Jos joudun valitsemaan työn tai lapset, valitsen lapset. Mutta koska kaikki ei ole niin yksinkertaista, tavoitteeni on keksiä sellainen tapa elää että voin sekä olla lasten kanssa että tehdä työtä jota rakastan. 




Tulevaisuuteen katson toiveikkaana ja hyvällä mielellä.
Synkkä syksy on mielessäni vaihtunut jo kevääseen, joka on päivä päivältä valoisampi. Vaikka luulenkin että se pakkastalvi on vasta tuloillaan, niinhän ne lupailevat. 


Olen työstäni onnellinen. Loppuvuoden väsymyksestä huolimatta on tällaisena aikana ihana tilanne se, että töitä riittäisi enemmän kuin on aikaa tehdä. Ja niin on oikeastaan ollut siitä asti kun Minttumaa on perustettu. Toisaalta vaikeuksiakin on. Kun omistaa jopa liiankin luovan pään, kaikki ei ole aina ihan yksinkertaista, ei edes työn tekeminen, saati sitten niissä hyvissä työsuunnitelmissa pysyminen.






Avasin tänään taas Minttumaan verkkokaupan. Sitä on karsittu aika reilusti. Osa tuotteista on nyt tauolla, jonka päättymisestä en itsekään tiedä tarkemmin. Toivon että nuo tuotteet palaavat tauoltaan, sillä joukossa on paljon sellaista josta todella tykätään ja joita toivon itsekin voivani valikoimissa pitää. Toistaiseksi jatketaan kuitenkin näin.




Haaveilen pystyväni tänä vuonna remontoimaan itselleni työhuoneen. Pihapiirissämme on melko uusi(=tältä vuosituhannelta), alunperin eläimille tehty rakennus josta kuvittelen kohtuullisella työmäärällä saavani oman työtilan. Se ei kuitenkan ole kuvassa näkyvä rakennus. Kuvassa on sauna, jossa pääsevät aina ensitestiin Minttumaan uudet saippuat ja saunatuotteet :)

Jos työhuonehankkeeni edistyy, kuviraporttia saapuu kyllä blogiin. Mutta sen aika ei ole vielä. Tällä hetkellä kerään tietoa oikeista työtavoista ja materiaaleista. Minkäänlaista remonttikokemusta minulla ei kylläkään ole. Mutta eikös se ole niin, että toiset tekevät mitä osaavat ja toiset taas mitä haluavat? Ja minähän haluan työhuoneen.

Mainittakoon että myös muu perhe toivoo minulle työhuonetta. Tällä hetkellä olen vallannut yritykseni tavaroille aivan luvattoman suuren osan jo muutenkin pienestä kodistamme. Helpotuksesta huokaisee yksi jos toinenkin, jos joskus saan kannettua kaikki työtarvikkeeni täältä pois.





Oma uuden vuoden tavoitteeni työssä ja koko elämässä on pyrkiä sitä kohti, millaisena itse näen hyvän elämän. 
Hidastaa vähän. 
Pysähtyä katsomaan. 
Rakastaa. 
Elää hetkessä joka päivä 
eikä vasta joskus sitten. 

Kuunnella mitä sydän sanoo. 
Ja että mitä ikinä teenkin,
tekisin sen täydestä sydämestä.



12 kommenttia:

  1. Paljon mietittävää sinulla, mutta tätä vuottahan riittää ajatteluun, toimintaan, remontointiin... kaikkeen tarpeelliseen. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sanoppa muuta. Työ ei tekemällä lopu joten välillä kannattaa pitää taukoa :) Sinulle myös hyvää uutta vuotta!

      Poista
  2. Hieno postaus ja mukavaa luettavaa.
    Olen opetellut iän myötä karsimaan kaikkiin ideoihini ja inspiraatioihini
    mukaan lähtemistä. Tänään opetin sitä koulussakin yhdelle vilivilperille,
    joka vilisti intuitionsa viemänä väärässä paikassa väärään aikaa aiheuttaen jo harmiakin. Omat yöuneni menivät repaleisiksi, kun en ymmärtänyt hillitä öisin kumpuilevaa ideavirtaa. Nyt nukun vihdoin taas luomu-unta ja voin hyvin.
    Omat lapseni ovat teini-iässä enkä yhtään kadu, että olen antanut kodille ja lapsille aikaa silloin, kun lapset olivat pieniä. Nyt pitää totutella siihen etteivät he enää tarvitse minua tai saan jakaa heidän kanssaan vain osan asioista. Työtä ehdin vielä tehdä liiankin kanssa… no pidänhän siitä ei sen puoleen. Hyviä päätöksiä sinulle! Nyt pistäydyn puodissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille annettu aika ei mene varmasti hukkaan, vaikka se näkyisikin sitten kukkarossa. Puodissani on tosiaan vielä kovin tyhjää. Lähipäivinä saan sinne sentään jotakin lisää :)

      Poista
  3. Kauniita ajatuksia, sisko. Älä rehki liikaa. Pistä rajat luovuudelle. Ja tee vain sen verran kun on tarpeeksi. Jos pystyt :) Itse yritän samaa. Voimia kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitä kohti :) Voimia myös <3

      Poista
  4. Hei minttu ja kiva kun rekisteröidyit lukijakseni ja löysin sitä kautta tänne. Täältähän löytyi ihan samoja ajatuksia, joita itsekin pyörittelen mielessäni ja koetan kehittää! Tsemppiä työstämiseen ja uuteen vuoteen sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa blogiini :) sinun blogisi oli kyllä kiva löytö. Tammisaari on itselleni rakas paikka ja siksikin oli kiva lukea juttujasi.

      Poista
  5. "Tekisin täydestä sydämestä" - hieno visio ja yhdyn samaan ajatukseen. Yritin liittyä lukijaksi, mutta kone herjaa jotain. Palaan myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kun aina muistaisi niin paljon muuta ei tarviskaan :)

      Poista
  6. Hei miten tutulta kuulostaakaan! Tapaamisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mietiskelyä taitaa olla vähän enemmänkin liikkeellä näin alkuvuodesta. Toivottavasti selkenee, täällä ja siellä :)

      Poista

Ilahdun jokaisesta komentista :)